Ei ole yhdentekevää, miten puhumme, mitä sanoja käytämme. Sanoilla annamme tilaa tai suljemme keskustelun. Ohjaan ihmisiä pariterapiassa kiinnittämään huomiota omaan ilmaisuun ja sanoihin, joita he käyttävät. Yllättävän merkityksettömiltä tuntuvat sanat vaikuttavat siihen, syntyykö keskustelussa yhteys vai mennäänkö etäälle. Parisuhdetta korjatessa on usein opeteltava uusi, tarkempi ja tietoisempi tapa puhua. Sanoja ei voi vain heitellä ja toivoa, että kumppani tulkitsisi ne oikein. Jokainen on vastuussa sanavalinnoistaan. Hyvin valituilla sanoilla saa aikaiseksi ihmeen paljon hyvää.

Aina, ei ikinä

Keskustelun hirvityksiä ovat aina, ei ikinä, koskaan, taas. Nämä sanat tyrehdyttävät keskustelun. Lapset ilmaisevat asioita superlatiiveilla: ”meidän ope on maailman paras.” Lasten ilmaisussa yksi on yhtä kuin kaikki: ”kaikki ihmiset ovat tyhmiä.” Lapsen kokemusmaailmassa tämä hetki on yhtä kuin koko elämä: ”en leiki sun kanssa enää ikinä.” Kun aikuinen joutuu parisuhteessaan hankalaan riitaan, hän taantuu herkästi lapsen tasolle ja alkaa käyttää lapsen ilmaisuja. Ääri-ilmaisut kielivät siitä, että paikalla ei ole henkisesti aikuinen vaan henkisesti lapsi.

Joskus, toisinaan, silloin tällöin

Lapsen ilmaisuja käyttävä on usein turhautunut. Turhautunut purkaa tätä turhautumista kumppaniinsa käyttämällä piilovihaan kätkettyjä ääri-ilmaisuja. Omaa turhautumista on syytä kuunnella. Turhautuminen pitää sisällään tunteita, jotka haluavat tulla näkyville. Turhautuminen ei lopu vihasanoja roiskimalla.

Meillä aikuisilla on kyky ilmaista itseämme sanoilla. Hyviä sanoja ovat joskus, toisinaan, silloin tällöin. Ristiriitatilanteissa ei kannata liioitella. Liioittelu on hyökkäys toista kohtaan. Sanoja kannattaa käyttää viisaasti ilmaisun välineenä. Sanoilla voi satuttaa ja sanoilla voi hoitaa. Kumman sinä valitset?

Liity jäseneksi eronkeskellä.fi - yhteisöön Saat 3 verkkokurssia ilmaiseksi.