Aika hurja väite, jos sanon, että joskus on velvollisuus erota. Mikä sellainen tilanne on?

Silloin on velvollisuus erota, jos ei voi tarjota lapsille turvallista perhe-elämää. Turvallisuuden esteenä voivat olla päihteiden käyttö tai henkinen tai fyysinen väkivalta.

Silloin on velvollisuus erota, jos ei voi tarjota lapsilleen eikä puolisolleen parisuhteen ongelmien takia välittävää ja rakastaa kodin ilmapiiriä.

Silloin on velvollisuus erota, jos jompikumpi ei enää halua tehdä mitään parisuhteen eteen.

Silloin on velvollisuus erota, jos ainoa tapa kommunikoida on riitely eikä kumpikaan halua sitä lopettaa.

Silloin on velvollisuus erota, jos hyvät tunteet puolisoa kohtaan ovat loppuneet ja tilalle on tullut vihaa ja katkeruutta.

Silloin on velvollisuus erota, jos ei enää halua puolisoaan.

Silloin on velvollisuus erota, jos vuodet kuluvat jatkuvaan riitelyyn ja yrittämiseen.

Parisuhteen parantamiseksi tarvitaan nöyrää mieltä ja halua tehdä työtä itsen eteen. Parisuhteen parannustalkoisiin tarvitaan molempia. Jos yhteistä tahtotilaa ei löydy, silloin on velvollisuus erota.

Silloin on velvollisuus erota, jos pysyy huonossa, tunteettomassa parisuhteessa vain sen takia, että pelkää yksin jäämistä.

Silloin on velvollisuus erota, jos ollaan suhteessa vain lasten takia. Vanhempien suhde on lapsen koti. Kuollut suhde on kuollut koti.

Silloin on velvollisuus erota, kun on yrittänyt kaikkensa ja mikään ei ole auttanut.

Silloin on velvollisuus erota, kun on olo, ettei voi eikä halua jatkaa.