Tämä oli se draaman vaarallisimmalta tuntuva kaari, jonka odotin syöksyvän pahimmillaan kohti huonompaa. Muistan, että ahdistava tunne ja huoli elämänsuunnitelmien raiteilta suistumisesta oli pahin juuri ennen käytännön toteutusta. On vaikea katsella mitä tavaroita ottaa kodista mukaansa pienempään asuntoon samalla kun annetut lupaukset ja perhe-elämän odotukset raukeavat . Tuntui mahdottomalta erottaa kyyneleet siitä, mikä oli surua luopumisesta ja mikä ahdistusta tuntemattoman edessä. Vaikka olin siihen astikin ollut vahvasti itsenäinen ja itsellinen otti ero koville identiteetin ja muutoksen tekemisen kannalta. Vaatia voimia nostaa luuri ja tilata muuttoauto. (Kyynelehdin muuttomiesten nähden ja ymmärsin, ettei se ollut heille vieras näky.) Katsoa silmät sumussa kun pianoa kannetaan ulos.

Hetki tuntui teräväksi leikatulta kuin elämän pilkkominen kahteen osaan: ennen ja jälkeen. Vain ennen –vaiheesta oli tietoa ja kokemusta, tuttuutta. Paljon uutta tuntematonta ja ponnistelua vaativaa tiesi olevan edessä. Opetella uusi osoite, jota päivittää kymmeniin suuntiin. Kalustaa, vaikkei innostaisi etsiä uutta sohvaa. Kerätä voimia informoidakseen kaikille. Varautua kommentteihin ja kysymyksiin. Miettiä kysyjille jo etukäteen oikeat vastaukset, ettei tilanne sotkeennu enempää. Erossahan ihminen ei eroa vain yksin, ei kaksinkaan vaan se koskee ja puhututtaa väistämättä laajempaa joukkoa. Se vai on hyväksyttävä.

”Pahinta” –vaihe oli itse asiassa kuitenkin jo lähes ohi. Kaikki toistavat, että pahin vaihe oli eroratkaisun pitkä puolisalainen pohdinta, jolloin ei vielä tiennyt mihin tilanne johtaa. Epätietoisen vatvomisen ja hajoamispisteessäkin kaiken ”normaalisti elämisen” puristeessa kenestä tahansa tulee henkisesti täysin lastattu. Ajatukset junnaavat vastaukseen pääsemättä Mikä olisi oikein, mikä väärin? Tai Mikä on riittävä syy hyväksyä ero ratkaisuksi? Näihin kysymyksiin en koskaan saanut aivan lopullista vastausta, mutta seurauksen kanssa, eli eron kanssa, oppii kyllä hyvinkin elämään. Mutta rehellisesti, viehän se aikaa totutella.

Totutteluun löytyy keinoja.

Paras uutinen on kuitenkin, että asiaan auttaa aika. Ja sitähän on tarjolla. Ajan myötä totuttelu on lienee samaan aikaan sekä lohduttava että turhauttava tieto. Olisin itsekin halunnut hypätä monenkin eron prosessiin liittyvän vaiheen yli, kiitos vaan!, enkä lusia läpi kaikkia vaiheita (yritinkin tehdä tunteille ohituskaistaa, onnistumatta), mutta minkäs ihminen tekee henkiselle dna:alleen.

Ex-mieheni kanssa löysimme hyvän sanonnan nykyiseen elämäntyyliin ja mahdollisimman hyvään elämään: Valitse itsellesi hyvä ex-puoliso! Molemmat ovat uudessa tilanteessa herkillä ja siksi asian kanssa kannattaa taiteilla todella kaikin keinoin parhain päin. Huonot suhteet ex-puolisoon todella pilaa elämän laatua ja tuo kahmaloittain stressiä. Eron hyvin hoitamiseen tarvitaan tietenkin kaksi, mutta myös yksi voi siihen paljon omasta puolestaan vaikuttaa.

Miten voisit tukea itseäsi eron kynnyksellä:

1. Usko siihen, että moni asia tulee jatkumaan hyvin. Et tipahda kuilun reunalta. Kovalta tuntuva stressin määrä tulee ehdottomasti helpottamaan. Mieti, mikä kaikki tulee elämänmuutoksen myötäkin säilymään sinulle tärkeänä ja huojennusta tuovana? Tee oma käytännönläheinen suunnitelmasi stressin hallintaan, kuten kävelylenkit seurassa, ota käyttöön rentoutumisen keinot, terveellinen ruoka, sellaisten ystävien tapaaminen, jotka osaavat tukea sinua tilanteessasi.Älä eristäydy. Kohtele itseäsi hyvin.

2. Pohdi oma ymmärtäväinen selityksesi sille miksi näin kävi, että ero on edessä. Mikä tässä hyvin yleisessä elämänkäänteessä on itse asiassa hyvinkin inhimillisesti ymmärrettävää? Et ehkä pysty selittämään kaikkea ja sekin on yksi osa vastaustasi. Liiallinen eron dramatisointi ei edistä tasapainon löytämistä.

3. Mieti keille kertoa erosta. Mikä on tiedottamisen järjestys ja viestisi? Voit hyvin sanoa, että haluat kertoa ajankohtaisen ja henkilökohtaisen asia, olette eroamassa, mutta et halua tai jaksa juuri nyt keskustella asiasta enempää. Vastaan tulevat tunnereaktiot ovat luonnollisia, mutta niitä kaikkia sinun ei tarvitse kuunnella tai ruotia yhdessä juuri sillä.

4. Tehkää yhdessä suunnitelma, miten yhdessä kertoa asiasta lapsille. Kertokaa asiasta lapsille rauhoittavasti ja viitatkaa tuttujen eroperheiden lasten hyvin esimerkkeihin. Lasten on tärkeä saada kuulla, että molemmat vanhemmat säilyvät heidän elämässään ja pitävät lapsista huolta edelleen. Lasten, ja vanhempienkin, vuoksi kannattaa suunnitella yhteisiä tapaamisia molemmissa kodeissa. Jatkuvuus on lapselle tärkeää.

5. Eron tekemisen stressi nostaa tunneherkkyyttä. Mitä paremmin voit välttää suoraa raivoa ja toisen osapuolen loukkaamista sen helpompaa tulee tilanteen hoitamisesta ja jatkosta. Eroon kuuluu tyypillisesti loukkaantumisia ja vahvoja väärin kohdelluksi tulemisen tunteita. Mitä tunteita tunnistat itselläsi? Miten voisit tulevan ex-kumppanin kohtaamisissa ja yhteisten asioiden selvittelyssä vahvistaa tunteidesi hallintaa niin etteivät ne ryöstäydy hankaloittamaan tilannetta entisestään? Viivytä tunnereaktiota (esim. laskemalla kymmeneen)? Päätä olla neutraalin ystävällinen? Rauhoita itsesi.

6. Eroa aktiivisemmin haluava osapuoli on todennäköisesti jo jonkin aikaa tehnyt henkistä työtään irtiottoon, mikä on väistämättä jotakin muuta kuin parisuhde-idyllin mukaista toimintaa. Jälleen, mitä dramatisointi auttaisi? Eihän pari eroaisi, jos kummankin mielestäsi kaikki olisi riittävän hyvin.