Eropäätös on ehkä vaikein päätös ikinä. Eroa on verrattu kuolemaan. Siinä toteutuu suru ja lopullinen luopuminen, lähellä elänyt ihminen on peruuttamattomasti poissa. Mutta se mikä on kuolemassa väistämätöntä, ei ole erossa; erossa osapuolet jäävät henkiin ja jatkavat elämäänsä toisaalla. On vaikea luopua ihmisestä lopullisesti, joka on ollut läheinen ja joskus hyvin rakas. Ero on repivää, ristiriitaista tuskaa. Entä jos, mitä jos sittenkin- ajatukset piinaavat eropäätöksessä.

Vaikka tunnesuhde puolisoiden välillä on kuollut jo ajat sitten, usein eroa pitkitetään milloin minkäkin tekosyyn avulla. Ihmiset ovat mitä taitavimpia valehtelemaan itselle parisuhteessa. Suljetaan silmät siltä, mikä nähdään ihan selvästi, jos uskalletaan katsoa. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei voi hyvin, ei puolisot, ei lapset, jos parisuhde ei toimi tai pari on jo etääntynyt pois koko suhteesta. Pariskunnan tunnesuhde luo kodin ilmapiirin. Ahdistava, kylmä tai vaiettu kodin ilmapiiri traumatisoi jokaisen perheenjäsenen.

Onko nainen edelleen miehen kylkiluu?

Naisia tuntuu ohjaavan elämän valinnoissa edelleen turvattomuus, vaikka naisen asema on ainakin meillä Pohjoismaissa varsin hyvä. Naisen ei pitäisi olla riippuvainen miehestään enää millään tavoin. Toisin kuitenkin näyttää. Vaikka naisilla on koulutusta ja taloudellista riippumattomuutta, naiset jäävät helposti turvattomuuttaan roikkumaan epäterveeseen parisuhteeseen.

Vaikka siitä on jo aikaa satoja vuosia, kun aviomies määritti ihan laillisesti naisen aseman, tuntuu, että tämä kollektiivinen kokemus on piirtynyt naisten syvimpään tietoisuuteen. Tuntuu, että miehetön nainen on jotenkin vaillinainen. Miehetön nainen on uhka ja toisaalta saalis. Naiset ovat kertoneet, että vapaata naista pidetään liian helposti tyyppinä, joka tulee ja iskee kaikkien varatut miehet. Toisaalta olen kuullut myös, kuinka varatutkin miehet lähestyvät uskaliaasti sinkkunaista rohkeiden seksiehdotusten kera. Tämä tukee ajatusta, että mies on naisen suoja ja turva ulkomaailmaa vastaa edelleen. Tämä lienee yksi tiedostamaton ja ehkäpä ihan perimmäinen syy, että nainen roikkuu helposti jo parhaat päivät nähneessä suhteessaan.

Vapaaksi ja itsenäiseksi

Aikuisen ihmisen, niin naisen kuin miehenkin, tarve on olla vapaa ja itsenäinen. Vapaa ja itsenäinen voi olla toisen kanssa tai yksin. Se on mielentila, jossa koemme elävämme omaa elämäämme ja tunnistamme mahdollisuutemme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme.

Kun suhde on ajautunut umpikujaan, syntyy tarve päästä siitä pois. Kun rohkeus kohdata tuo eroon liittyvä kuolemantuska puuttuu, siihen tarvitaan voimaantumista. Tarvitaan jotain, minkä avulla lähdetään muutokseen, kun omat voimat eivät riitä. Usein tuollaiseen tilanteeseen tulee toinen ihminen. Syntyy salasuhde, jonka avulla irrottaudutaan vanhasta suhteesta. Puhutaan ns. ero-objektista. Ero-objekti on se, joka tulee valkoisella ratsulla pelastamaan hankalasta elämäntilanteesta ja jonka kanssa ratsastetaan kohti auringonlaskua, uuteen parempaan elämään.

Suhde vaihtoon lennossa

Tunnettu ohje eroaville on, että ”nyt sun kannattaa ihan rauhassa katella ja olla yksin. Nyt ei kannata rakastua kehenkään uuteen ihmiseen.” Tämä ohje on turha, kun ymmärrämme, että rakastumisella toiseen on ihan merkittävä tehtävä. Kun eroavalla on ”joku”, hän ei joudu kokemaan pelättyä suojattomuutta ja turvattomuutta. Toisaalta rakastuminen erotilanteessa nostaa itsetuntoa; ” minulla on joku uusi, joka haluaa minua, olen vieläkin haluttu, minulla ei ole hätää, minulla on toivoa, en jää yksin…”

Tilannetta voi verrata työpaikan vaihtoon. Työpaikka vaihdetaan lennosta. Kun meillä on työpaikka, itsetunto uutta hakiessa on ihan toinen, jos olisimme työttömiä. Sama lienee parisuhteessa; itsetunto on korkeammalla sillä, joka ponnistaa uuteen suhteeseen ennen kuin vanha suhde on kunnolla lopetettu, kuin yksin jääneellä tai jätetyllä. Aika raadollista, mutta siinä on totuuden siemen.

Ihminen pyrkii aina ratkaisemaan ongelmansa hyvin inhimillisellä tavalla. Rakastuminen erotilanteessa on inhimillistä, vaikka ei välttämättä viisasta. Rakastuminen voi siirtää erokipua ja asioiden työstämistä. Usein käykin niin, että vanhaa käsitellään uudessa suhteessa ja silloin ikään kuin tuodaan vanhan suhteen kivut uuteen suhteeseen. Hyvin usein suhteesta ero-objektiin ei tästä syystä tule välttämättä kovin pitkä.

Pitääkö eron jälkeen viettää jonkin aikaa ihan yksin?

Ei tarvitse! Ei ole olemassa mitään sääntöä, miten kuuluu erota. Jokainen ero on uniikki ja jokainen ihminen kulkee oman elämänsä polkua. Jotkut tietoiset viisaat ajattelijat sanovat, että virheitä ei tapahdu; ”kaikki tiet vievät Roomaan.” Joillekin tie Roomaan on suora ja mutkaton, toisille mutkikas ja monivaiheinen. Mutta kaikki pääsevät lopulta perille.